Jyväskylän seminaarin perustaja Uno Cygnaeus (1810-1888) vaikutti keskeisesti suomalaisen kansakoulun ja opettajankoulutuksen suuntaan ja sisältöön. Hän oli perehtynyt aikansa kasvatustieteelliseen kirjallisuuteen ja tutustunut ulkomaanmatkoillaan monenlaisiin oppilaitoksiin.

Jyväskylässä aloitti vuonna 1863 toimintansa suomenkielinen opettajaseminaari, jonka ensimmäisiä oppilaita oli Ulrika Wilhelmina Johnsson (Minna Canth). Seminaarilainen Eero Mäkinen kuvasi 1860-luvun Jyväskylää piirroksissaan.

Seminaari aloitti toimintansa vuokratiloissa keskikaupungilla. Yleisten rakennusten ylihallituksen arkkitehti Constantin Kiseleffin suunnittelemat seminaarirakennukset valmistuivat 1880-luvun alkupuolella.

Jyväskylän vanhin museo, seminaarilaisten museo perustettiin vuonna 1900. Nykyisin Jyväskylän yliopiston tiedemuseo on osa Avoimen tiedon keskusta yhdessä yliopiston kirjaston kanssa.

Suomen ensimmäinen kesäyliopisto aloitti toimintansa Jyväskylässä vuonna 1912. Kesäyliopistotoiminnan käynnistäminen vaikutti merkittävästi kaupungin kehittymiseen yliopistokaupungiksi. Kuvassa kesäyliopistolaiset kuivaavat keräämiään kasveja.

Jyväskylän asema suomalaisen sivistyksen keskuksena vahvistui, kun tieteellinen kirjasto perustettiin vuonna 1912. Kirjastolle kunnostettiin tilat entisestä viljamakasiinista (nyk. kahvila-hostelli Local).

Jyväskylässä oli Wolmar Schildtin ajoista asti kehitetty ajatusta suomenkielisen yliopiston perustamisesta. Vuonna 1934 toimintansa aloittanut ylioppilaspohjainen kasvatusopillinen korkeakoulu, seminaarin seuraaja opettajankouluttajana, oli merkittävä askel siihen suuntaan.

Seminaarin muuttuminen kasvatustieteisiin erikoistuneeksi korkeakouluksi oli suurelta osin seminaarin kasvatustieteen lehtorin Kaarle Oksalan (kuvassa keskellä) määrätietoisen toiminnan tulosta. Hänestä tuli korkeakoulun ensimmäinen rehtori ja ensimmäinen professori alanaan käytännöllinen kasvatusoppi.

Suomen ensimmäinen psykologian (sielutieteen) professuuri perustettiin kasvatusopilliseen korkeakouluun vuonna 1936. Professorin virkaa hoiti ensimmäiset vuodet Niilo Mäki.

Akateemisten tutkintojen suorittaminen tuli Jyväskylän kasvatusopillisessa korkeakoulussa mahdolliseksi 1940-luvulla. Ensimmäinen mieskandidaatti (Rauno Olavi Viitamäki) valmistui vuonna 1946 ja naiskandidaatti (Kerttu Tamminen) vuonna 1948.

Kasvatusopillisen korkeakoulun ensimmäinen väitöstilaisuus järjestettiin vuonna 1949, kun Aimo Lahti väitteli aiheenaan virheet opetusopillisena ongelmana.

Kansainvälisestikin tunnettu Alvar Aallon kampus rakennettiin Seminaarinmäelle vuosina 1954-1959 ratkaisuna kasvavan korkeakoulun tilatarpeisiin.

Korkeakoulun 25-vuotisjuhlaan toukokuussa 1959 yhdistettiin uusien rakennusten juhlavat vihkiäiset, joihin osallistui myös tasavallan presidentti Urho Kekkonen puolisoineen.

Päivi Oinosesta (ed. oik.) tuli kasvatusopillisen korkeakoulun ensimmäinen naistohtori, kun hänen väitöskirjansa hyväksyttiin vuoden 1961 alussa. Oinonen opiskeli korkeakoulussa opettajaksi 1940-luvulla.

Kasvatusopillinen korkeakoulu laajeni v. 1958 filosofisen tiedekunnan ja humanististen tieteiden professuurien perustamisen myötä. Oppilaitoksen nimeksi tuli Jyväskylän yliopisto v. 1966.

Jyväskylän yliopiston ensimmäinen varsinainen maisteri- ja tohtoripromootio järjestettiin 6.-9.6.1969.

Seminaarinmäen alue täydentyi 1970-luvulla neljällä arkkitehti Arto Sipisen suunnittelemalla rakennuksella, jotka sijoittuivat 1800-luvun seminaarirakennusten joukkoon. Puisto joutui väistymään rakennusten tieltä.

Vuonna 1974 valmistunut yliopiston kirjasto on suurin Arto Sipisen Seminaarinmäelle suunnittelemista rakennuksista. Vuonna 2019 alkaa sen laajamittainen peruskorjaus.

Mattilanniemi valikoitui yliopiston laajenemisalueeksi vuosina 1969-1970 pidetyssä pohjoismaisessa suunnittelukilpailussa, jonka voitti arkkitehti Arto Sipinen. Kuvassa yliopiston edustajat tutustuvat alueeseen vuonna 1978 ennen rakentamisen käynnistymistä.

Yliopisto laajeni Jyväsjärven toiselle rannalle, kun Ylistönrinteelle valmistui vuosina 1991-2004 arkkitehti Arto Sipisen suunnittelema rakennuskokonaisuus. 1900-luvun alkupuolella paikalla toimi Porin tulitikkutehdas.

Ruusupuistoksi nimetty rakennus valmistui Seminaarinmäen läheisyyteen vuonna 2015. Kuvassa näkyy Ruusupuiston aluetta 1960-luvun lopulla.

Ennen ylioppilastalon valmistumista ylioppilaskunnan tilaisuudet, kuten kuvan pikkujoulut v. 1959, pidettiin usein ruokala Lozzissa.

Jyväskylän seminaarilla oli keskeinen vaikutus suomalaisten koulujen kuusijuhlaperinteen syntyyn ja leviämiseen eri puolille maata. Myös ensimmäiset suomenkieliset joululaulut laadittiin seminaarin piirissä. Kuva korkeakoulun harjoituskoululaisten juhlasta nykyisen H-rakennuksen salissa lienee 1940-luvun lopulta.